Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka viisi päivää ennen pääsiäistä Jerusalemiin kokoontuneet ihmiset halusivat nähdä Jeesuksen. Ei mikään ihme, olihan hän tehnyt elämänsä aikana monia ihmeellisiä asioita, kuten parantanut sairaita, ajanut ulos riivaajia, tehnyt monta voimallista tekoa ja opettanut heille jumalallista viisautta.
Vaikka nämäkin olivat tärkeitä Jeesukselle, hänen tehtävänsä ydin tulee ilmi maailman pahuuden ja syntivelan asettuessa Hänen hartioilleen: Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Jeesus eli elämänsä kutsumustietoisena siitä, että Hän tehtävänsä on kantaa meidän syntimme ristinpuulla ja vapauttaa ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella meidät iankaikkisesti synnin ja kuoleman vallasta.
Urheilussa voittajat vaihtuvat melkein joka vuosi, mutta Jeesuksen voitto oli kertakaikkinen ja riittävä, siihen saamme laittaa toivomme. Heprealaiskirje vahvistaa tämän: ”hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” Ihmisen osuudeksi jää tämän armon vastaanottaminen ja oman elämänsä luovuttaminen Hyvän paimenen hoitoon.
Jumala on antanut myös meille mielekkään tehtävän. Hän haluaa, että eläisimme elämämme olemalla rakastettuja ja rakastaen muita. Viha, katkeruus ja itsekkyys vievät voimavaroja ja varastavat elämänilon, anteeksianto ja rakkaus vapauttavat meidät elämään sitä elämää, johon Jumala on meidät kutsunut.